Erityisopetuksen matematiikka PDF Tulosta

Riitta Kajetski, erityislastentarhanopettajaja
Tuuli Koiranen, vs. erityisluokanopettaja

Erityisopetuksen matematiikka

Erityisen tuen tarpeessa olevat lapset eroavat useimmin vain jonkin tietyn kapea-alaisen erityispiirteensä vuoksi ikätovereistaan. On tärkeä tuntea ja tunnistaa lapsen yleiset kehitysvaiheet. Lasta tuetaan parhaiten hänen vahvuuksiensa kautta. Suoritusprofiili voi olla lapsella hyvin epätasainen ja yksilöllinen. Esim. kielelliset ongelmat eivät välttämättä tarkoita, että lapsella olisi myös matemaattisia ongelmia, mutta riskiä se kuitenkin lisää. Samaten profiilissa esiintyy vaihtelua eri lasten välillä, vaikka diagnoosi olisi sama.

Lapsille, joilla on laaja-alaisia ja vaikeita kehityshäiriöitä, on olemassa omia opetusmetodeja ja apuvälineitä oppimisen tueksi. Tässä artikkelissa keskitymme lapsiin, joilla on lievempiä oppimisvaikeuksia.

Erityisesiopetussuunnitelma sisältyy toimintayksikön opetussuunnitelmaan, jonka pohjalta toimintasuunnitelma laaditaan. Toimintasuunnitelmaa ei kuitenkaan voi eikä saa tehdä etukäteen liian tarkaksi ja tiukaksi. Ensin on tutustuttava ryhmään ja jokaiseen lapseen erikseen. Erilaiset oppimistavat on huomioitava toimintasuunnitelmassa, joten toimintasuunnitelman voi tehdä vasta kun lasten erilaiset tarpeet on havaittu. Jos ryhmässä on useita erityistä tukea tarvitsevia lapsia, toimintasuunnitelmaa joutuu kokemuksemme mukaan tarkistamaan useita kertoja lukuvuoden aikana.

Erityistä tukea tarvitsevien lasten oppiminen tapahtuu usein sykäyksittäin. Tavoitteet kannattaa varsinkin aluksi asettaa lyhyelle aikavälille, koska oppimistulosten ennustaminen on usein vaikeaa. Tavoitteita pitää arvioida aktiivisesti ja niitä on muokattava lapsen tarpeiden mukaisesti. Usein erityisen tuen tarpeessa olevilla lapsilla on itsetunto-ongelmia. Tällöin on tärkeää kehittää ensin lapsen itsetuntoa, jotta lapsen motivaatio kasvaa ja oppiminen mahdollistuu.

Erityisopetuksessa korostuu eri aistikanavien käyttö opetuksessa ja oppimisessa. Useita aistikanavia käytettäessä lapselle jää vahvempi ja monipuolisempi muistijälki oppimastaan asiasta. Osalle erityistä tukea tarvitsevista lapsista oppiminen sinänsä ei ole vaikeaa, mutta opitun asian mielessä pitäminen ja mieleen palauttaminen voi olla ylivoimaista. Aistiharjoituksissakin tulee huomioida erilaiset oppimistyylit ja hyödyntää niitä aistikanavia, jotka tukevat parhaiten lapsen oppimista. Tällöin lapsi saa onnistumisen kokemuksia, jotka vahvistavat hänen itsetuntoaan.

Erityisopetuksessa tarvitaan toistoja huomattavasti enemmän kuin yleisopetuksessa. Toistoja on syytä tehdä sekä mekaanisesti (samalla materiaalilla, samassa tilassa/tilanteessa) että tehtävää varioiden. Toistojen avulla pyritään varmistamaan todellinen oppiminen, ymmärtäminen ja sisäistäminen. Erityislasten oppimisessa pienikin muutos (esim. punaisten helmien muuttaminen sinisiksi) voi estää opitun siirtämisen uuteen toimintaan. Taidon, joka on todella opittu, ymmärretty ja sisäistetty, lapsi pystyy siirtämään, muokkaamaan ja ottamaan käyttöön uusissa tilanteissa. Pienet muutokset tehtävissä kehittävät myös "juuttujien" muutoksensietokykyä.

Eheyttäminen on kaikessa opetuksessa tärkeää, mutta erityisopetuksessa välttämätöntä tavoitteiden saavuttamiseksi. Eheytettäessä on tärkeää olla herkkänä lapsilta tuleville ideoille ja käyttää niitä mahdollisuuksien mukaan toiminnassa. Lapsikeskeinen toiminta tukee oppimismotivaatiota, mutta vaatii opettajalta kykyä joustaa tehdyistä suunnitelmista. Vaikka struktuuri on erityisesiopetuksen perusta, se ei saa muodostua kahleeksi vaan on uskallettava tilanteen ja ryhmän mukaan myös joustaa. Tästä olisi mielestämme puhuttava enemmän jo lastentarhanopettajakoulutuksessa.

Opetuksen eriyttäminenkin on tärkeää, ja se on myös toimintasuunnitelmassa huomioitava. Jos ryhmä on kovin heterogeeninen, on selvää että yksi yhteinen toimintasuunnitelma ei palvele kaikkien lasten tarpeita. Eriytettäessä on helpointa huomioida lapsen omat vahvuudet ja pitää niitä toiminnan lähtökohtana. Isommassa ryhmässä yksittäisen lapsen vahvuuksista lähteminen on hankalampaa, vaikka siihen silloinkin tulisi aina pyrkiä.

Konkretia, toiminnallisuus ja oma kokemus ovat matematiikan erityisesiopetuksen avainsanoja. Kun lapset huomaavat matematiikan liittyvän kaikkeen toimintaan, matematiikasta tulee luonteva osa heidän arkipäiväänsä. Konkretisoinnissa kannattaa lähteä liikkeelle kaikkein konkreettisimmasta välineestä - lapsista itsestään. Voidaan esimerkiksi laskea ja ryhmitellä oman ryhmän lapsia tai tehdä havaintoja omasta ryhmästä. Näin lapsi saa kokemuksen, joka on lähinnä häntä itseään. Tekemällä oppiminen on muutenkin suositeltavaa, koska ihmisen liikemuisti on hyvä.

Kun lasten kiinnostusta matematiikan ilmiöihin ja käsitteisiin tuetaan ja vahvistetaan, se innostaa heitä havainnoimaan ympäristöään ja tekemään siitä havaintoja monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti. On tärkeää muistaa, että usein on olemassa monia oikeita vastauksia ja ratkaisumalleja matemaattisiin ongelmiin. Opettajan tulee ohjata lapsia löytämään erilaisia lähestymistapoja ja ratkaisuja erilaisiin ongelmiin. Lapsia on rohkaistava ilmaisemaan omia ajatuksiaan ja havaintojaan luomalla oppimisympäristö sellaiseksi, että erilaiset ja jopa "väärätkin" vastaukset ovat hyväksyttyjä. "Väärät vastaukset" edesauttavat usein oppimista synnyttämällä hedelmällisiä keskusteluja ja vuorovaikutustilanteita. Opettajan tehtävänä on varsinkin näissä oppimistilanteissa tukea lapsen itseluottamuksen kehittymistä.