Minustako kouluttaja? PDF Tulosta

Hannele Ikäheimo, matematiikan erityisopettaja ja kouluttaja

Prosessi kouluttajaksi kasvamisesta

Alku

Pidin ensimmäisen luentoni melkein 34 vuotta sitten. Aiheeni oli matematiikan oppimisvaikeudet ja sali oli täynnä erityisopettajaksi opiskelevia opettajia Jyväskylän yliopistossa. Pelotti kauheasti, paperi kädessäni tärisi. Luin: ”Olof Magne on Ruotsissa tutkinut matematiikan oppimisvaikeuksia... ja nyt on Jyväskylään perustettu Suomen ensimmäinen matematiikkaklinikka...” Tiesin, että kuulijoihin on välillä kohdistettava katse, sitten taas jatkoin lukemista.

Kokemus vahvisti käsitystäni, ettei minusta ole luennoitsijaksi.

Kahden viikon mittaisella kesäkurssilla matematiikan erityisopetuksesta minulla ei tämän vuoksi ollut yhtään tuntia luentoja. Kuitenkin toimin matematiikan oppimisvaikeuksien tutkijana ja olin ainoa, joka oli tehnyt sitä käytännön työtä, jota kurssilaisten piti lähteä kokeilemaan seuraavan lukuvuoden aikana. Viimeisenä kurssipäivänä sain kysymyksen: ”Milloin kerrot meille, mitä olet koko vuoden tehnyt tuolla matikkaklinikalla 5 tuntia viikossa?”

Halu kertoa muille oli kova. Siispä kirjoitin 60-sivuisen raportin niistä 20 oppilaasta, joita olin opettanut lukuvuoden aikana. Se oli mukavaa ja helppoa: kirjoitinhan siitä, mitä olin tehnyt käytännön työssä. Tavoitteeni oli, että muutkin saisivat tarkkaan tietää, miten olin diagnosoinut, miten korjaavat toimenpiteet olivat toimineet ja mitä oppilaat olivat oppineet.

Vähitellen rupesin myös kertomaan eli pitämään lyhyitä esityksiä. Huomasin, että kun saan kertoa siitä mitä teen ja mitä osaan, niin onnistun - ja jopa innostun. Seuraavilla kesäkursseilla pidin monen tunnin luentoja ja käytännön harjoituksia.

Kaikki kerralla

Käytännön liittäminen teoriaan tuntui minusta parhaalta ratkaisulta. Monen vuoden aikana ajoin koulutustilaisuuksiin ja sieltä pois auto täynnä matematiikan välineitä. Halusin, että opettajat näkevät miten paljon välineitä on. Päivän tai parin aikana käytiin läpi lukuisa määrä mahdollisuuksia konkretisoida matematiikan käsitteitä luokilla 1 - 9. Joskus ehdin vain todeta: ”Nämäkin on hyviä, näillä voi havainnollistaa kertolaskua”. Vähitellen huomasin, että välineiden paljous enemmänkin ahdistaa kuin selventää. Nykyään pyydän, että koulutukseen tulevat ottavat itse mukaansa kurssilla tarvittavat välineet.

Pieni on kaunista

Matikkamaan ideana on, että opettajien kanssa yhdessä kehitellään matematiikan opetusta. Koulutus ja lainaamo tukee opettajia heidän arjessaan. ”Yksi käsite - monta välinettä” tai ”Yksi väline - monta käsitettä” on sopiva teema yhdelle päivälle. Koulutussisällön rajaaminen helpottaa huomattavasti niitä paineita, joita kouluttajana ja “maailmaparantajana” usein koen. Silloin myös opettajat ehtivät sulattaa sisällön siihen vaiheeseen, että pystyvät viemään sen arkeensa. Kun Matikkamaasta vielä saa lainaksi tarvittavat välineet, onnistumisen mahdollisuus on suuri.

Pidän paljon niistä koulutuspäivistä, joina meitä on paikalla kaksi kouluttajaa. Jo suunnitteluvaiheessa ideat kehittyvät, mutta myös koulutuspäivänä vastuun jakaminen helpottaa ja sisällöllinen puoli moninkertaistuu.

Lyhyet koulutukset

Kun pyydetään kouluttamaan muutamaksi tunniksi, mietin pitkään, onko siitä kuulijoille mitään hyötyä. Halu kertoa oppilaiden kokemuksista on ylittänyt kynnyksen lähteä pitkänkin matkan taakse. Joskus tällainen luento voi myös toimia herätteenä aiheeseen, josta kuulijat haluavat tietää lisää.

Yliopistojen yhden opintoviikon koulutukset ”Esi- ja alkuopetuksen matematiikka” ja ”Matematiikan oppimisvaikeudet” tuntuvat myös aivan liian lyhyiltä. Edellinen sen vuoksi, että esi- ja alkuopetuksessa muurataan matematiikan tiilitalon perusta, jälkimmäinen sen vuoksi, että kurssilla käsitellään koko 9-vuotista peruskoulua! Mahdottoman tehtävän edessä olen tehnyt valintoja sisältöjen ja menetelmien suhteen - joskus hyviä valintoja, joskus huonoja. Nämä molemmat koulutukset pitäisi järjestää pitkinä prosessikoulutuksina, kuten Matikkamaissa on tehty.

Pohdintoja matkan varrella

Vielä nytkin, monen vuoden jälkeen pohdin, miten yhdistää teoria ja käytäntö. Opettajat haluavat vinkkejä käytäntöön, koska he ovat kyllästyneet luentopainotteisiin koulutuspäiviin. Olenkin päätynyt pitämään toiminnallisia koulutuspäiviä, joissa itse tehden ja keskustellen tutustutaan matemaattisten käsitteiden konkretisointiin yms. Teoriat antavat yleispätevää pohjaa, ja parasta on, jos teoriat on kokeiltu käytännössä toimiviksi.

Kun itse olen oppinut uutta, innostun siitä niin, että haluan heti kertoa siitä kaikille. Samalla saatan jättää vähemmälle sen, mikä on olennaisinta juuri tässä koulutuksessa. Ei ihme, jos muutama kurssilainen suuttuu hätääntyessään: näinkö paljon minun pitäisi nyt heti muuttaa omia opetuskäytänteitäni? Suuttumukseen reagoiminen vaatii kouluttajalta malttia; on uskallettava kuunnella ja rauhoitettava tilanne. Mikään muutos ei tapahdu nopeasti, vaikka muutosta itse haluaisikin. Tilanne on sama silloin, kun koulutuksessa oleva opettaja pystyy ilmaisemaan tuntevansa syyllisyyttä siitä, miten on aikaisemmin opettanut. Silloin yritän itse myös muistaa, että voin olla vastuussa vain omasta työstäni, en muiden.

Koulutukseen pyytävä taho määrittelee palkkion useimmiten koulutustuntien perusteella. Miten uskallan itse määritellä koulutuspalkkion todellisen työmäärän perusteella, koska läsnäolotunnit ovat vain murto-osa koko koulutuspaketista? Kouluttajana minun on myös oltava tyytyväinen palkkioon. Jos olen innoissani suostunut liian pieneen korvaukseen kerran, toista kertaa mietin tarkkaan.

Rutiini on hyvä asia, se luo turvallisuuden tunnetta. Miten säilytän tuoreuden koulutuksessani rutiinin ohessa? Perusteellisella suunnittelulla voin saada joka kertaan uuden aloituksen ja erilaisen asioiden esittämisjärjestyksen niin, ettei minun tarvitse pistää tavallista “nauhaa pyörimään”. Lähtökohtana pitää olla kunnioitus kaikkia koulutukseen tulevia kohtaan.

Lopuksi

Kouluttajana oleminen on vuosien varrella tullut minulle innostavaksi elämäntehtäväksi, josta en vieläkään halua luopua. Teemani on ollut ja on edelleen “Iloa ja ymmärrystä matematiikkaan sekä oppilaille että opettajille”. Koen opettajien kouluttamisen erittäin tärkeänä ja haastavana työnä. Vanhempien ja psykologien informoiminen on myös tärkeää, varsinkin heikosti suoriutuvien oppilaiden takia. Ennen koulutustapahtumaa yritän palauttaa mieleeni seuraavia asioita:

Ole rehellinen kuulijoita kohtaan: älä väheksy, mutta älä myöskään yliarvioi heitä. Anna valinnan mahdollisuuksia – ei ole vain yhtä totuutta, vaikka juuri sillä hetkellä luulet niin olevan. Kukaan ei ole täydellinen: pettymyksen sietäminen vahvistaa. Iloitse onnistumisen tunteesta. Ole oma itsesi!

Munkkiniemessä 25.9.2005
Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
www.opperi.fi

Viimeksi päivitetty 17.12.2008 13:45